Pojat 3 vrk

Tänään vietettiin pentujen nimiäisiä lasten kanssa. Tunnetuista klassisista kolmikoista Tupu-Hupu-Lupu, Matti-Teppo-Seppo, Jussi-Janne-Antti, Kasper-Jesper-Joonatan, Athos-Porthos-Aramis, voittajaksi kiilasi Veli Huilu, Veli Viulu ja Veli Ponteva :D

Pennut olivat heti sairaalassa tissille päästyään varsin virkeitä. Veli Huilu ei kuitenkaan päässyt heti imemisen makuun vaan vielä kotiin päästyämme sitä piti avustaa tissiin kiinni. Ostin sille puppy boosteria jo lääkäristä mukaan varmuuden vuoksi ja sitä se saikin jo sairaalassa lähtiessä hieman limakalvoille. Kotona se saatiin avustettuna pikku hiljaa paremmin tissiin kiinni ja eka yö sitä varmisteltiinkin jonkun verran. Pojat painoivat ~260, ~270 ja ~290 syntyessään. Seuraavana aamuna Veljet Ponteva ja Viulu olivat saanut painoa ~20g lisää mutta Veli Huilun paino oli samassa kun syntyessään. Se oli myös hieman laiska hakeutumaan tissille niin annoin sille vielä puppy boosteria ja Savulle  maidontuotantoa tehostavaa lääkettä (primperan) (ensimmäisen se sai jo ensimmäisenä iltana). Sen jälkeen se onkin hienosti hakenut itse tissille ja syönyt hyvin.

Vas. Huilu, päällä Viulu ja alla Ponteva

Possu kolmikko ei ole kyllä nimensä veroinen, painoa on tullut jokaiselle aika maltillisesti vrt mitä meillä yleensä, ja Savu onkin saanut primperania n.3krt/päivässä, eilen illalla tällä erää viimeisen kerran kun Veli Viulu ei ollut puoleen päivään nostanut painoa kun muutamia grammoja. Yön aikana se sitten oli saanut masun täyteen ja 30g lisää painoa. Katsotaan tänään illalla mitä vaaka pennuille näyttää ja päätetään sitten vieläkö buustataan maidon tuontoa. Painon noususta en sinällään ole ollut huolissani, mutta pennut ovat olleet aika levottomia ja jatkuvasti tissillä. Normaalisti tämä olisi ihan hyväkin, mutta Savu on ollut todella huolehtivainen. Se alkoi kotona heti hoitamaan pentuja hyvin tarkasti, se ei nukkunut varmaan pariin vuorokauteen kun vajaa 5minuutin pätkiä ja vahti poikia ei niinkään ihmisiltä vaan lähinnä putsasi, kuulosteli ja tarkkaili niitä herkeämättä. Nuolemista sitä piti käskeä rajoittamaan, se oli jonkun verran kiinnostunut poikien navoista ja pelkäsin ettei sille tehdyt napaviritykset kävisi. Se saa edelleen kipulääkettä ja ensimmäiset kaksi satsia annoin hieman etuajassa jopa koska se oli sen verran epänormaali (vrt. kun yleensä on hyvin rento ja rauhallinen). Olemme koittaneet kotona rauhoittaa tilannetta ja nuoriso onkin viettänyt aikaa mahdollisimman kaukana pentuhuoneessta. Niittihän toki haluaisi kovasti pentuhuoneeseen ja se norkoileekin  pentuhuoneen ovella heti kun silmävälttää. Lapset on pikaisesti käyneet pentuja katsomassa parin metrin päästä mutta muuten Savu onkin sitten ollut rauhassa. Olen nukkunut pentuhuoneessa ja toki käyn katsomassa muutenkin pentuja,


Jonkin verran Savulla pakkaa maito etunisiin ja olenkin koittanut poikia niille laittaa aina kun ovat menossa tissille mun siellä ollessa. Tänään tyhjentelin pahimpia möykkyjä suihkussa. Sinällään hieman ärsyttävää että etutissit pakkaa ja mutta kuitenkaan maitoa ei ole mitenkään äärettömästi, Pojista huomaa heti jos maitoa on vähän, sen verran ne ovat aktiivisempia ja nukkuvat vähemmän. Ja Savu vahtii niitä vielä tarkempaa.

Eilen Savu kuitenkin alkoi nukkumaan oma-aloitteisesti. Tulin tulokseen ettei mun siellä vahtiminen auta, ja viritin kameran kuvaamaan ja poistuin huoneesta.  Se myös oma-aloitteisesti poistui laatikosta tänään pissahädän ajamana, aiemmin se piti suurinpiirtein nostaa. Kiireellä se menee takaisin. Pojat painaa nyt ~380-390 eli hyvin ne ovat loppupeleissä maitoa saaneet, hieman epätasaisesti vain. Ne ovat pirteitä mutta nukkuvat tyytyväisinä. Savu myös nukkuu rauhallisesti ja suhtautuu munkin pentulasssa käyntiin enemmän mielissään kuin huolehtien.

Eli siis kaikki oikein hyvin :)

Muutama kännykkäräpsäisy mitä olen ottanut, katsotaan jos saisi jotain kuvia piakkoin oikein otettua.

Veli Huilulla on hassuja vauhtiraitoja kauluksen sijaan. Se on syntymäpainoltaa suurin pennuista.

Vas. Viulu, jollain on eniten valkoista pennuista, keskellä Hiulu ja oikealla Ponteva

Pallopää Pontevalla ei ole niskassa ollenkaan valkoista,

Synnytys

Tapaninpäivä, aamulämpö 36.9 astetta eli kiltti ja hyvin koulutettu koira tähtäsi pennun viikon ainoalle arkipäivälle niin kuin epäilin ja toivoin ;)

Menin itse iltapäivällä pentuhuoneeseen pötköttämään, ja Savu tuli sinne perässä ja hyväksyi pentulaatikon sopivaksi paikaksi. Siellä se pötkötteli sitten illan ja yön tyytyväisenä, välillä läähätellen ja välillä nukkuen. Missään vaiheessa se ei ollut levoton. Lämpö tippui 36.6 asteesee, ja nousi yöllä välillä 36.9 mutta laski taas takaisin 36.6. 

Aamupäivän aika lämpö nousi 37 asteeseen, mutta Savun olotilassa ei tapahtunut mitään muutosta. Se läähätteli välillä hieman mutta saattoi nukkua pitkiä pätkiä. Ulkona se oli iloinen, tarjosi leikkiä eikä mitään tyhjentelyä tms ilmennut. Ei mitään viittteitä että synnytys olisi alkamassa. En myöskään saanut pentujen liikkeitä tuntumaan enää lainkaan.

Jossain vaiheessa pistin takarajaksi klo 14, ja kun silloinkaan ei mitään edistystä ollut tapahtunut. Soitin evidensiaan että tulisimme ainakin katsomaan tilanteen. He olivat samaa mieltä, koska potilastiedoissa näki mitä viimeksi kävi.

Sairaalassa oli jonoa, ja jouduimme jonkun aikaa odottelemaan. Savu ultrattiin, ensimmäisenä ruudulle osuneesta pennusta ei saatu sykettä näkymään lainkaan, seuraavalla oli kuitenkin syke, mutta hieman jo alentunut ja kolmannen sydän sykki terhakkaasti. Samantien tehtiin sektiopäätös, jospa vielä kaksi saataisiin pelastettua. Aika mustissa fiiliksissa Savu vietiin suoraan leikkuriin ja me lähdettiin aulaan odottelemaan. Reilu puolituntia myöhemmin hoitaja tuli pyytämään meitä tulemaan ulkokautta takatiloihin, pakko oli jo kysyä monta jäi, ja hieman ihmetellen kuuntelin kun huikkasi että kaikki elossa!

Pian saatiin sitten laatikossa kolme eläväistä pentua, kaikki poikia :D joka oli ehdottomasti toivotumpi vaihtoehto kuin kolme tyttöä, sillä ihania poikakoteja oli niin monta odottamassa. Pennut olivat kuulemma ihan samantahtisesti vironneet synnyttyään, eikä mitään syytä ollut miksei yhden syke ollut näkynyt. Aika mahtavaa <3

Pian saatiin Savukin paikalle ja pennut tissille ja sitten maksun kautta kotiin. Halpaa ei tosiaankaan ollut mutta pääasia että kaikki neljä olivat kunnossa.

Savu steriloitiin samalla, kohtuaan se ei enää tarvitsisi ja istukat olivat olleet niin tiukkaan vielä kiinni, että riski verenvuotoon olisi ollut. Ja säästyypä sterilointikulut sitten myöhemmin.

Röntgen 53 vrk

Käytiin tänään röntgenissä katsomassa vatsan sisältö. Oma ajatus oli että isompi kuin viimeksi, muttei niin iso ette siellä voi montaa silti olla.

Kolme pentua röntgen löysikin. Pieni helpostus, koska olin tosissani ajatellut kerjääväni suunnitellun sektion jostain jos pentuja olisi ollut vain kaksi.

Kolme koitetaan lähteä synnyttämään, ja onhan siinä toki sitten parempi todennäköisyys että jotain jää eloon edes.

Masumitat 49vkr (lisäystä 32vrk) 8cm eteen ja 9cm taakse. Paino +1,8kg

Viikot 5-7

Maha ei ultran jälkeen alkanut kasvaa kovinkaan hurjaa tahtia, hyvin maltillisesti ja senttejä ei tullu lisää ennen 7 viikkoa nimeksikään. Seitsemännellä viikolla kuitenkin maha otti vähän spurttia ja oma jännittämistä hieman helpotti kun edellisen tiineyden röntgenin aikaiset lukemat saavutettiin jo 45vrk kohdalla. Selvää kuitenkin ettei mitään isoa pentuetta tule tälläkään kerralla.

Savu on voinut hyvin. Ruoka vaihdettiin heti ultran jälkeen Acanan small and medium puppy ruokaan. Kuudenvkon jälkeen lisäsin määrää hieman.

Ultra vrk 30

Hui miten jännää se aina onkaan. Onneksi on tuttu eläinlääkäri, joka tietää meidän taustoja, niin voi jutella huolistaan ihan suoraan eikä maalailla mitään ruusuista kuvaa.

Masusta karvaa pois ja katsomaan. Kolmen kohdalla taisin alkaa hengittää :D Molemmin puolin oli näkyvissä pari kolme pentua, eli ihan kivan kokoinen pentu tulossa. Mitään jättisuurta pentuetta en odottanutkaan koska Savulla on kuitenkin jo ikää. Ja toisaalta oman jaksamisen kannaltakin semmonen maltillinen määrä on parempi. Pääasia kuitenkin että on sen verran, että on toiveita että syntyisivät luonnollisesti. Etukäteen jo pohdin etsinkö sektiomahdollisuuden suoraan jos mahassa on vain kaksi pentua. Mukavasti osuu joulukin vielä pentujen syntymään, eli siitä voi sitten arpoa mikä pyhäpäivä olisi mukava päivystyksessä viettää.

Hieman se kyljistä pörröttää erilailla

Nyt vaan peukut pystyyn että loppukin menisi hyvin. Savusta näkee nyt jo ulospäin että tiineenä on, sen verran masu on jo kasvanut tai ainakin turkki sojottaa sen verran pahasti.

Tänään puntarissa kotona napattiin paino talteen ja myös masun mitta. Jos vaikka myöhemmin haluaa vertailla edelliseen tiineyteen. Paino tosin ei ole mitenkään verrannollinen 5 voden takaiseen. Silloin juoksu alkoi hyvin etuajassa ja Savu oli tosi kuivassa kunnossa. Nyt sitä on heinäkuusta asti syötetty vähän extraa sillä silmällä että jos juoksu alkaa ja päästään pentupuuhiin. 3kk lihottaminen on tuottanutkin hyvin tulosta :D

4 viikkoa oletettua tiineyttä

Niin kaunis <3

Ei edelleenkään mitään varmaan, mutta oma fiilis alkaa olemaan huikean toiveikas. Pieni sininen paisuu ja käyttäytyy erilailla. Se on hieman itsevarmempi ja osallistuvampi. Yleensä se on tosi omiinolohin vetäytyvä eikä missää tapauksessa halua tehdä itsestään numeroa kotona. Nyt se makoilee tyynesti keskellä lattiaa, koirien pedeissä ja sohvalla... Varasin kerrankin ultran, koska en jaksa jännittää. Viimeksikin olin varma että on tiine, mutta sitten monenmonta viikkoa mietin montako on siellä on kun ei maha kasva jne.

3 viikkoa oletettua tiineyttä

Aika on mennyt nopeaan eikä kauheasti ole mietitty asiaa. Kolmeen viikkoon menee yleensäkin helposti, harvoin meillä koirilla on mitään oireita. 3 vkon kohdalla yleensä sitten katson masun alle miltä tissit näyttää ja muutenkin pohdin onko tytöt olleet jotenkin erilaisia.

Savu oli ensimmäisessä tiineydessä tosi ahne, mitä se on tälleen vanhemmiten koko ajan. Eli varmana merkkinä sitä ei voi pitää. Mutta sohvalla ja kainalossa se ei ihan niin paljoa yleensä halua olla. Tissin myös hieman pönköllään. Jos nyt olisi tosi vaaleanpunaiset lasit niin ehkä vähän näyttää pönäkälle ja tukka sojottaa kyljistä.

Börjen omistajakin kyseli fiiliksia... ehkä mahdollisesti saattaisi olla tiine taisi olla vastaus, pessimisti ei pety ;)

Siis kyllä tähän mahtuu nukkumaan <3

Juoksu ja astutus

Savun juoksu alkoi vihdoin 12.10.2019. Väliä edelliseen tuli 8kk. Meillä on 3 narttua, joiden juoksut pyrkivät tulemaan samaan aikaan, mutta Savun viime vuoden epäonninen pentuprojekti siirsi sen juoksua sen verran ettei ehtinyt juoksuun Niitin tahtiin. Nyt kun Vega aloitti juoksun niin Savu lähti mukaan.

Eka proge käytiin ottamassa aika hyvissä ajoin, koska viime vuonna juoksu oli niin erilainen kuin aiemmat ja siinä prge nousi hyvin nopeasti. Nyt kuitenkin 7vrk proge lähes nolla, samoin 12 vrk proge arvo. 'Mukavia sattumia' osui projektiin kun 11 juoksupäivänä otettu proge ei ehtinyt postin töppäilystä labraan. Meidän huippu lähieläinlääkäri kuitenkin sitten paikkasi tilanteen ja saatiin 12vrk progearvo heidän koneesta ajettuna. Vihdoin 14vrk proge oli 2,5 eli nousussa oltiin. Päivä oli perjantai.

Majoituksen oma ulko-ovi oli näppärä pennun kanssa.

Börje asustaa Joensuussa, eli mukava kuuden tunnin ajomatka meiltä. Onneksi on joustava työ ja kohtuu joustava mies ;) joten pakkasin Savun ja junioriosaston koirat mukaan sunnuntaina ja ajoin Joensuuhun. Sunnuntai aamuna vaihdettiin vielä nastarenkaat autoon kaukaa viisaana, niin mikäs siinä oli ajellessa ja äänikirjoja kuunnellessa. Mukana oleva malinois ja 4kk ikäinen 'ei niin sisäsiisti' koiranpentu aiheutti vähän päänvaivaa majoituksen suhteen. Lopulta varasin airnbn kautta majoituksen retkeilykeskukseen lähelle Kolia. Ajatuksena oli käydä katselemassa maisemia samalla. Mukava puoli majoituksessa oli myös hinta, koirista ei tarvinnut maksaa extraa ja se mitä tuolla maksoi kaksi yötä, en olisi yöpynyt missään edes yhtä yötä. Noh majoituksen erikoisina puolina olikin sitten se ette se oli ihan keskellä metsää, eikä siellä ollut ristinsielua missään. Ei siis edes omistajia/henkilökuntaa. Kerrankin olin ihan tyytväinen että halimali oli mukana. Muutamaan kertaan tuli tarkastettua ulko-ovea sulkiessa että on sekä majoituksen avain, auton avain että puhelin mukana. Noh hengissä selvittiin, ja aika mielettömän helppoa ja kaunista oli tuolla olla koirien kanssa.

Tältä näytti maanantaina aamulla kun ensimmäistä kertaa nähtiin päivänvalossa.

Suunnattiin heti treffaamaan Börje ajatuksella et jos astutus onnistuu, niin voi huokaista helpotuksesta. Eikä siinä kauaa kestänytkään. Hieman piti Savun esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mutta astutus onnistui kuitenkin hyvin nopsaan ja lähdettiin erämaahan etsimään majoituspaikkaan.

Maanantaina tein töitä erämaassa ja käytiin lounasaikaan Kolilla koirien kanssa kävelemässä. Kyllä siellä on vaan kaunista, vaikkei tuommoinen turistikohde nyt muuten niin mieleen olekaan. Pari turisti porukkaa siellä nähtiin, mutta aika rauhaksiin saatiin kuitenkin olla. Illalla ajelin Joensuuhun syömään ja käytiin samalla treffaamassa Börje toistamiseen. Tälläkin kertaa oikein näppärä astutus ilman mitään ongelmia. Ei siinä kauempaa olisi viitsinyt kökkiäkään pihalla sillä taivaalta satoi oikein kunnolla rakeita, ja ne ei sitten sulaneetkaan. Erämaahan liukasteltiinkin sitten kunnon rae/jääteitä, mutta onneksi oli ne nastat.

Näin hilpeässä kelissa hoidettiin asiat maanantaina

Tiistaina maisema oli vielä kauniimpi

Tiistaina vielä aamupäivä töitä, ja sitten kotia kohti Börjen treffaamisen kautta. Tällä kertaa saatiin kaksikosta joku kuvakin, kun kerrankin oltiin asialla keskellä päivää. Kolmas astutus saattoi olla turha, mutta koska siellä nyt oltiin eikä varmaa tietoa progen noususta ollut, niin parempi pelata varman päälle.
Oletetusti Savu on ovuloinut la tai su, ja tästä laskettuna 63 vrk tulee täyteen joulukuun 28. Rauhallinen Joulu siis tiedossa.

Kiitos Jaana ja Kimmo kaikeasta avusta ja Börjen käyttöön antamisesta jo tässä vaiheessa, ihana tehdä yhteistyötä kun luottaa toiseen osapuoleen.

Ajomatka kotiin olikin sitten pitkä, ja välillä pitikin pysähdellä hyppimään tienlaitaan ettei uni tule kesken matkan. Mutta perille päästiin :)